Alussa oli sana, ja se
sana oli älä. Se oli maalattu
maailmankokoisin kirjaimin kaikkialle, minne tyttö keksikin katsoa. Aluksi
tyttö ei ymmärtänyt, ei huomannut sanaa, mutta oppi kyllä lopulta lukemaan
maailman kieltä. Ja se sana oli kaikkialla.
Ja se oli katala sana.
Koska sitä ei koskaan sanottu. Mutta sanoma oli selkeä, viesti tuli perille.
Kirjainten viivat tyttö näki aikuisten alaspäin kääntyneissä suupielissä, kuuli
kuiskaukset rivien välissä. Sanottiin: ”Ole, tunne, sano! Mutta hiljempaa,
nätimmin, jalat ristissä.” Tyttö jähmettyi ja lopulta kaatui jäykin jaloin.
Tahmea maa veti puoleensa kuin kyyhkyslakka yksinäistä korkokenkää, ja tyttö
tempoi itseään irti kaikin voimin.
Kun nuori naisnäyttelijä suomii oikeistolaista puoluetta,
syntyy kohu. Kun keski-ikäinen miesnäyttelijä suomii oikeistolaista puoluetta,
mitään ei tapahdu. Naisen sanat heijastavat taakseen varjon, joka ei suinkaan
mukaile sanojen ääriviivoja, vaan joka muodostaa aivan toisen sanan: nainen. Kyseessä ei ole mielipide, vaan
naismielipide. Onhan se ihan nais,
mutta.
Maailma, joka näennäisesti lepää miesten harteilla, menee
sijoiltaan, kun nainen avaa suunsa. Mistä aineesta on taottu nuo sanat, jotka
ovat niin painavia, mutta silti näkymättömiä? Entä mikä on tuo haju, joka
leijuu ylenkatseen ja vähättelyn yllä? Haistatteko sen?
Mielipiteet antavat naiselle huonon maineen. Kun nainen
sanoo jotain, hänen on parempi olla sataprosenttisen tosissaan sekä ehdottoman
vakavissaan. Nainen ei spekuloi, nainen väittää. Väittävä nainen on
aggressiivinen, se on parempi vaientavaa kovin keinoin. Haistatteko sen taas?
Setämies voi laveasanaisesti esitellä maailmantulkintojaan, eikä kukaan vaienna
häntä, olivat hänen tulkintansa millaisia hyvänsä. Ihana on, setämies,
pelkästään joviaali. Nainen, jotain muuta. Hölisevä vaski, räksyttävä narttu. Sillä nyt on noita mielipiteitä.
Mielipidettä pahempikin synti naiselle on virhe. Sillä se ei ole vain virhe, se on
naisvirhe. Naisvirheet ovat muita virheitä vakavampia, sille ne kertovat jotain
todellista kantajastaan, jotain peruuttamatonta. Ne paljastavat naisen
todellisen luonteen, hänen sisimpänsä. Naisvirhe on virhe, jota ei voi kumota.
Tiedäthän, ne nyökyttelevät tai enintään kainosti sivuun kääntyvät päät, kun
mies puhuu läpiä päähänsä, suorittaa virheen. Ehkä hymähdetään, ehkä ollaan
kuulematta. Pian jo taputetaan selkään, annetaan olla. Kohta se varmaan taas
sanoo jotain järkevää. Kun nainen puhuu läpiä päähänsä, päät kääntyvät kohti,
äänet terävöityvät, oletkos jo siinä. Mieluiten naama nepparilla.
Tyttö tempoi itseään
irti kaikin voimin tahmeasta lattiasta. Ohi kulkivat niin äitipuoli kuin
prinssikin, mutta kukaan ei kumartunut auttamaan, tarttumaan kainaloiden alta
kiinni. Lopulta tytön oli kerättävä voimiaan, ja siinä levätessään hän katseli
ensi kertaa ympärilleen. Ja mitä hän näkikään? Sadoittain, tuhansittain sieviä
tanssiaismekkoja rypistyneenä, hieroutuneena tahmeaan lattiapintaan kiinni ja
sadoittain, tuhansittain kanssasisaria, jotka vimmaisa tempominen oli
lyyhistänyt lattialle.
Sitten tapahtui jotain. Viileä tuuli alkoi puhaltaa, se
nostatti pölykiehkuroita maassa makaavien ympärille ja kutsui heidät kanssaan
tanssiin. Ensin nytkähti vain yksittäinen käsivarsi, jalka etsi sijaa pohjansa
alle. Sitten alkoivat päät nousta. Katseet repeytyivät lattiasta, syttyneet
katseet, ne näkivät sen minkä tyttökin, sadat ja tuhannet nytkähtelevät raajat,
jotka vääntelehtivät kuin yhteisen sähköiskun saaneena, ja silmät, jotka
katsoivat toisiin silmiin, tietävinä, rävähtämättä. Kyynärä kyynärältä, polvi
polvelta, yhtenä aaltona he nousivat, lähtivät liikkeelle. He tulevat.
Haistatko sen jo?
Sinua on varoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti