Rakasta naapuriasi

Elämäsi tärkein ihminen ei ole äitisi, terapeuttisi, lääkärisi tai pappisi. Ei. Elämäsi tärkein ihminen on naapurisi. Nämä meidän jokaisen arkea muovaavat kanssaeläjät jäävät helposti unholaan, kun listaamme iltarukouksessa läheisiämme, mutta naapurin merkitys nousee arvoon arvaamattomaan etenkin silloin, kun seinän taakse osuu kamalan ihana taikka ihan kamala eläjä. Naapuruutta kuvaavat monet termit, jotka tavallisesti yhdistämme romanttisiin kuvitelmiimme mistä tahansa läheiseksi luokittelemastamme ihmissuhteesta. Seuraava listaus esittelee joitakin naapuruussuhteille tyypillisiä ominaisuuksia.

Rehellisyys,

nimittäin brutaali sellainen. Kuinka monelle ihmiselle voit sanoa olevasi täydellisen rehellinen? ”Minä en ainakaan koskaan huuda noin kovaa lapsilleni.” ”Ei tuollaisessa nimittelyssä ole mitään rakentavaa.” ”Ei me oikeastaan edes katsella televisiota. Tänäänkin oltiin pihalla monta tuntia.” Valhe tai vähintäänkin kaunisteltu totuus toisensa jälkeen putoilee puhumisesta ahavoituneilta huuliltamme, kun jaamme elämäämme kahviloiden pöydissä ystäviemme kanssa. Naapurille on turha kehitellä moisia satuja, sillä hän tietää senkin, mitä emme soisi kenenkään tietävän. Hän kuulee alkukantaisen karjuntasi, kun lapsi ei kymmenennenkään kehotuksen jälkeen suostu siirtymään lattialta makuuasennosta hampaiden pesun pariin, sillä ”hänen jalkansa ovat väsyneet ja koska äiti on tyhmä”. Naapuri tietää tasan tarkkaan, miten laaja on se liika- ja haukkumanimien kirjo, jota käytät puolisostasi – myös silloin, kun tämä ei ole itse läsnä. Naapurilla on tarkka näkemys siitä, kuinka monta tuntia päivässä televisiosi on valjastettu piikomaan lapsiasi. Ja jos joskus onkin käydä niin, että joku elämääsi suloisesti kaunisteleva puolitotuus tai kokovalhe on lipsahtamassa suustasi hiekkalaatikon tai roskakatoksen liepeillä, suuntaat punehtuneena katseesi maahan ennen kuin olet päässyt lauseen puoliväliin, ja puhe katoaa jonnekin lehtipuhaltimen hurinan sekaan. Naapuri ei näistä erheellisistä lausunnoista vaadi meitä tilille, vaan hymyilee laupiaasti ja johdattelee keskustelun turvallisille vesille, kuten f-rapun kesämieheen, joka taas edellisellä viikolla makasi väärän rapun edessä naama veressä.

Avuliaisuus

Naapureiden kesken harjoitettu yhteisöllisyys on sitä parasta laatua, nimittäin pakotettua yhteisöllisyyttä. Kuinka moni meistä kehtaa jättää pihalla pyöränpumppua kaipaavan tai oven takana tyhjä munakenno kädessään surkeana tönöttävän naapurin pulaan? Tarjoamme apuamme, sillä kieltäytyminen ei ole todellinen vaihtoehto. Käänteinen ilmiö, eli avun pyytäminen, jotta naapuri saisi vuorostaan astua sankariauttajan rooliin, on vähintäänkin yhtä tärkeä osa naapuruussuhteita. Naapuri, joka ei milloinkaan pyydä apua, ei ole hyvä naapuri. Hän antaa helposti itsestään kylmäkiskoisen ja koppavan vaikutelman. Valuta siis perunajauhosi viemäriin ja soita naapurin ovikelloa. Se tyydytys, jota naapuri auttamisestasi saa, on kuin naapurustoa yhteen sitova liima.

Kuunteleminen

Kun naapuri avautuu sinulle pihapihlajan katveessa, kuuntele auliisti. Anna naapurin puhua, anna hänen vuodattaa tuskiaan ja ilojaan estoitta. Pidättäydy kommentoimasta tarpeettoman kärkkäästi hänen mielipiteitään, sillä väärä sana väärällä hetkellä linkoutuu koko naapuruston tietoisuuteen valon nopeudella. Saatko pyytämättä täyspitkän luennon taaperoimettämisen kertakaikkisesta paremmuudesta? Nyökyttele innokkaasti mukana. Kertaako naapurin dementoitunut mummo sinulle ties kuinka monetta kertaa miehensä kolotuksia – miehen, joka itse asiassa on kuollut jo kaksi vuotta sitten? Kuuntele pää empaattisesti kallellaan. Näetkö korttelikyylän kaivavan puhelintaan asiattomasti pihatien varteen parkkeeratun auton kohdalla? Heilauta kättäsi iloisesti mennessäsi. Sillä tärkeintä on kuitenkin…

Rakkaus

Rakasta naapuriasi vähintää yhtä paljon kuin itseäsi ja mieluummin vieläkin enemmän. Sillä naapuri on enemmän kuin ystävä. Häntä et nimittäin pääse karkuun edes omassa kotonasi.